Tunnekuuro työyhteisö, mitä se oikein tarkoittaa?

Etäkokous päättyy, sammutan kameran ja suljen välilehdet. Jään hetkeksi tuijottamaan tyhjää näyttöä. Tuntuu, kuin jotain olisi jäänyt sanomatta tai ehkä kuulematta.

Olinko se minä vai joku toinen, jonka olisi pitänyt sanoa vielä jotain? Oliko ruudun toisella puolella joku tarvinnut ehkä enemmän kuin rivakan "kiitos moikka" ja ripeän siirtymisen seuraaviin tekemisiin?

En osaa sanoa. Eikä kukaan muukaan.

Etätyö antaa vapautta ja joustavuutta, mutta sen mukana on myös mennyt jotain: luonnolliset, arkiset välähdykset toisen päivästä ja tunteista. Kun yhteys jää sanojen ja ruudun varaan, jotain tärkeää voi kadota.

Ja saattaa syntyä tunnekuuro työyhteisö.

Paikka, jossa puhetta kyllä riittää, mutta tunnetta ei näy eikä kuulu.

Kukaan ei oikein tiedä, miten muilla oikeasti menee.

Palaverit keskittyvät asiaan, mutta ihnimillisyys jää taka-alalle.

Pienet huomiot, kiitokset ja kannustukset jäävät helposti sanomatta, vaikka juuri ne kannattelevat työpäivää. Tosiasia on, että tunne ei katoa mihinkään, se vain etsii reittiä tulla näkyväksi.

Myynnissä ja markkinoinnissa olen nähnyt, kuinka suuri merkitys tunteilla on. Luottamus, läsnäolo ja inhimillisyys eivät ole pehmeitä arvoja, vaan onnistumisen edellytyksiä. Sama pätee sisäisiin suhteisiin ja koko työyhteisön ilmapiiriin.

Kun haluamme tuntea kuuluvamme joukkoon ja ymmärtävämme toisiamme, meidän on opittava kuulemaan muutakin kuin sanoja. Etäyhteyksienkin yli voi olla utelias kysymään ja kuulemaan sekä myös näyttämään omia tunteita.

Tunnekuuro työyhteisö ei ole pysyvä tila; se on muistutus pysähtymisestä.

Tunnekuurous ei yleensä ole pysyvä olotila, vaan hetki, jossa yhteys on jäänyt rakentumatta. Useimmiten se korjaantuu pienillä teoilla: sillä, että pysähdymme, huomioimme ja annamme toiselle tilaa tulla näkyväksi.

Tässä kaksi konkreettista tapaa vähentää tunnekuuroutta arjessa:

▪️ Kysy: “Mitä sulle kuuluu, miten sulla menee?”

Kuuntele vastaus niin, että annat toiselle aikaa ja tilaa sanoittaa oma tilanteensa.

▪️ Kerro itse: “Tänään kaikki ei ole ihan parhaalla mahdollisella mallilla.”

Lyhytkin avoimuus rakentaa yhteyttä ja antaa toiselle luvan kohdata sinut aidosti.

Näissä mikrohetkissä työyhteisön sydänäänet alkavat kuulua uudelleen.

Ne ovat hetkiä, jotka helposti katoavat kiireeseen ja juuri siksi ne kannattaa ottaa tietoisesti takaisin.

🧡