Tunteet työssä. Työn Sydänäänet on blogi työelämän inhimillisyydestä.

Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni.

Tervetuloa mukaan!

Kirjoitan tunnetaidoista, hyvinvoinnista ja vuorovaikutuksesta. Kaikesta siitä, mikä tekee työstä inhimillistä ja merkityksellistä. Arjen pienistä signaaleista ja ilmiöistä, jotka näkyvät jokaisessa työympäristössä: toimistolla, etänä, asiakkaiden kanssa, tiimissä ja yksin.

Kirjoitan sinulle, joka kaipaat työhön enemmän tunnetta ja yhteyttä. Sinulle, joka haluat vahvistaa työyhteisösi tunneilmapiiriä, muttet aina tiedä mistä aloittaa. Ja sinulle, joka joskus tunnet etäisyyden, vaikka ihmiset olisivat lähellä.

Kirjoitan myös itselleni, koska olen tuntenut kaiken tuon itsekin.

Aina ei tarvita suuria sanoja. Joskus riittää, että pysähtyy. Kuulemaan jotain, mikä muuten hukkuisi työn kohinaan. Ne ovat sydänääniä, jotka kulkevat mukanamme kaikissa työn arjen tilanteissa.

Tunteet etätyössä. Miksi tunnetaitoja tarvitaan enemmän kuin koskaan?

Vaikka ensimmäinen kirjoitukseni avaa etätyön näkökulmaa, ulottuu tunteiden merkitys kaikkeen työskentelyyn. Kohtaamiset ovat muuttuneet: osa tapahtuu ruudun takaa, osa käytävillä, osa pikaviesteissä ja osa kasvokkain.

Silti yksi asia ei muutu: tunne kulkee ihmisestä ihmiseen vain jos sen antaa kulkea.

Tilanne arjesta: palaveri, työpaja, asiakastapaaminen tai pikainen vaihto kahviautomaatilla. Joku puhuu, toinen kuuntelee, joku on läsnä ja toinen ei. Hetki päättyy, mutta jokin jää auki: ajatus, tunne, pieni epämääräinen välitila.

Kuka jäi kuulematta?

Kuka jäi näkemättä?

Mitä me oikeastaan tiedämme toisistamme?

Tunteet ovat mukana kaikessa työssä. Näkyvinä, piilossa tai vahvasti rivien välissä. Tieto liikkuu, mutta merkitysten välittyminen ei ole itsestään selvää. Siksi tunnetaitoja tarvitaan: luomaan yhteyttä, näkemään ihminen ja ymmärtämään se, mitä ei sanota ääneen.

Etätyössä sanat kulkevat kaapeleita pitkin, mutta tunne kulkee silti ihmisestä ihmiseen. Etätyö on tehokasta ja joustavaa, mutta samalla se voi olla myös näkymätöntä ja yksinäistä. Tiedämme usein, mitä toinen tekee ja saa aikaiseksi, mutta harvemmin tiedämme, mitä hänelle oikeasti kuuluu. Tai mitä muut tietävät minulle kuuluvan.

Yhteyden rakentuminen ei tapahdu itsestään. Sen eteen täytyy nähdä vaivaa ja kohtaamisen hetkiä pitää luoda tietoisesti. Onnistumiseen tarvitaan tunnetaitoja ja yhteistä lupausta siitä, että tunteet saavat olla myös työssä mukana.

Tunnepysähdyksiä työhön

Blogin ytimessä on ajatus tunnepysähdyksistä. Hetkistä, jolloin pysähdymme tuntemaan ja kuulemaan. Yksin ja yhdessä.

Tunnepysähdys voi olla kysymys, kohtaaminen, kalenterissa varattu tila tai arkinen toteamus. Se voi olla kysymys: “Mitä sulle oikeasti kuuluu?” ja että vastaus oikeasti kuullaan.

Tunnepysähdys tuo esiin arjen ihmisyyden: sen, mikä muuten häviäisi suorittamiseen, tehokkuuteen tai etäisyyteen.

Työn Sydänäänet on kutsuni pysähtyä

Työn Sydänäänet syntyi tarpeesta antaa tilaa oivalluksille, kysymyksille ja tunteille, jotka kulkevat työn mukana näkyen, kuuluen ja joskus piilossakin.

Valmiita vastauksia et tule saamaan. Sen sijaan saat kutsun mukaan tunnustelemaan, tutkimaan ja oivaltamaan jotain uutta omasta tavastasi olla työssä ja kohdata muita.

Milloin viimeksi tunsit olevasi aidosti yhteydessä kollegoihisi tai asiakkaisiisi?

Entä itseesi?

Jatketaan matkaa yhdessä

Pysähdytään, kuunnellaan ja annetaan työn sydänäänille tilaa kuulua. Jos tämä koskettaa, jää kuulolle.

Tiedossa on kirjoituksia työn tunneilmastosta, palautumisesta, yhteyden rakentamisesta ja inhimillisyydestä työelämässä.

Psykologista turvallisuutta myös ruudun takaa.

🧡