Etätyö ei ole etäisyyttä ihmisestä, vaikka kaikki kulkeekin ruudun kautta.

Etätyössä arki tapahtuu ruutujen välityksellä. Palaverit alkavat ja päättyvät, sanat kulkevat kaapeleita pitkin ja sanatonta viestintää tulkitaan mikroeleistä ja -ilmeistä.

Silti jokin voi jäädä ilmaan: kysymys, tunne tai kokemus siitä, ettei tullut ihan kohdatuksi. Etätyö on tehokasta ja joustavaa, mutta samalla se voi tuntua näkymättömältä ja yksinäiseltä, jos yhteys jää vain tehtävien tasolle.

Yhteenkuuluvuus ja yhteisöllisyys kuuluvat myös etätyöhön.

Ne eivät kuitenkaan synny sattumalta tai toimivista prosesseista. Ne rakentuvat tunnetaitojen kautta: kyvystä huomata toinen, sanoittaa omaa kokemusta ja olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä ruudun toisella puolella tapahtuu.

Kun etätyössä uskalletaan nähdä ihminen roolin ja suoritusten takana, syntyy luottamusta ja merkityksellisyyttä. Silloin etäisyys ei enää erota, vaan työ tuntuu jaetulta ja yhteys todelliselta. Välimatkasta huolimatta.

Vastuu yhteydestä ei kuulu vain tietyille rooleille tai titteleille, vaan se on kaikkien yhdessä. Kaikkeen ei voi vaikuttaa eikä kaikkea voi kontrolloida. Jokainen voi kpysähtyä katsomaan peiliin: miten minä olen läsnä, kysyn, kuuntelen ja teen tilaa toiselle. Etänäkin.